Maapallon keskilämpötila on noussut 0,74 astetta viimeisen sadan vuoden aikana ilmastonmuutoksen seurauksena. Maapallon arvioidaan edelleen lämpenevän 1,1-6,4 astetta vuoteen 2100 mennessä riippuen globaalien päästövähennysten onnistumisesta. Euroopan Unioni on asettanut tavoitteeksi lämpenemisen pysäyttämisen kahteen asteeseen, jolloin riskit säilyvät hallittavina ja sopeutuminen on mahdollista. Tavoitteen saavuttamiseksi globaalit päästöt tulisi kääntää laskuun ennen vuotta 2020 ja vähentää päästöjä 50-85 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. 2000-luvun alussa maailman päästöjen vuosittainen kasvu on ollut kolme prosenttia.
Suomessa keskilämpötila on noussut maapallon keskiarvoa nopeammin. Suomen vuosittainen keskilämpötila on ollut jakson 1961-1990 keskiarvoa korkeampi kaikkina vuosina 1980-luvun lopulta saakka. Toistaiseksi Helsingin lämpimin vuosi on ollut 2008.
Ilmastonmuutos aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia Helsingin luontoon, rakennettuun ympäristöön ja talouteen. Ilmastonmuutoksen arvioiduista luontovaikutuksista merkittävimpiä ovat kasvukauden piteneminen sekä kasvi- ja eläinlajiston runsaussuhteiden muutokset ilmasto-olojen muuttuessa. Myös ravinnepitoisuuksien vesistöissä ennakoidaan lisääntyvän, mikä voimistaa rehevöitymistä. Rakennusten käyttöikä laskee ja korjauskustannukset kasvavat. Ilmankosteuden kasvaessa homeongelmat todennäköisesti lisääntyvät. Ilmaston lämpenemisen positiivisena seurauksena rakennusten lämmitystarve ja -kustannukset alenevat, mutta jäähdytyskustannukset kasvavat. Äärimmäisten sääilmiöiden kuten rankkasateiden ja voimistuvien tuulten vuoksi tulvariski kasvaa ja pidemmällä aikavälillä myös merenpinnan kohoaminen muodostaa riskin.
Maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen vakavimmat riskit liittyvät talouteen, ravinnontuotantoon ja vesihuoltoon, laajojen alueiden kuivumiseen ja metsäpaloihin, merenpinnan kohoamiseen ja merten happamoitumiseen, äärimmäisten sääilmiöiden voimistumiseen sekä uhkaan luonnon monimuotoisuudelle.
Helsingin kasvihuonekaasupäästöt ovat nykyisin noin viisi prosenttia Suomen päästöistä. Päästöt aiheutuvat pääosin lämmön- ja sähkönkulutuksesta sekä liikenteestä. Helsinki pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja koko pääkaupunkiseutu kolmasosalla vuoteen 2030 mennessä. Päästökehitys riippuu erityisesti maankäytön suunnittelun, uudis- ja korjausrakentamisen energiatehokkuuden, liikennesuunnittelun ja energiantuotannon ratkaisuista.
Tilastoihin pääset valitsemalla alaotsikon